Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

Suomen suurlähetystö, Abuja: Suurlähetystö: Historia

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Abuja

9 Iro Dan Musa Street, Asokoro, Abuja, Nigeria
Viisumit ja oleskeluluvat: +234 (0) 81 7245 46 44 (ma-to, klo 13-16)
Viisumit ja oleskeluluvat, sähköposti: visa.aba@formin.fi
Muut asiat: +234 (0) 803 785 1150 (virka-aikana)
S-posti: sanomat.aba@formin.fi
English | Suomi | Svenska | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Historia

Suomi perusti ensimmäisen Saharan eteläpuoleisen Afrikan edustustonsa Nigerian Lagosiin vuonna 1963. Maa oli itsenäistynyt vasta kolme vuotta aiemmin Ison-Britannian alaisuudesta, ja Suomi oli tunnustanut sen lokakuun seitsemäntenä päivänä 1960 vain viikko maan julistautumisesta itsenäiseksi Nigerian liittovaltioksi.

Maiden välillä solmittiin diplomaattisuhteet 18.1.1963 ja pian sen jälkeen Suomi avasi edustuston Nigerian pääkaupungissa. Suurlähetystö sijaitsi Western Unionin rakennuksen kymmenennessä kerroksessa osoitteessa Broad Street, Lagos Island. Näissä tiloissa toimittiin aina 1980-luvulle asti, jolloin suurlähetystö allekirjoitti 26.1.1981 Lagosin osavaltion kanssa omaa tonttia koskevan vuokrasopimuksen osoitteessa 13 Walter Carrington Cresent, Victoria Island. Tontille rakennettiin omat toimitilat, jotka valmistuivat 1983. Näissä tiloissa suurlähetystö toimi aina 1.3.2004 asti, jolloin suurlähetystö siirtyi Nigerian uuteen pääkaupunkiin Abujaan. Edustuston nykyiset vuokratilat sijaitsevat Asokoron kaupunginosassa osoitteessa 9 Iro Dan Musa Street. Muuton jälkeen Lagosissa ollut kiinteistö myyytiin.

Syyskuussa 1963 Suomen ensimmäinen Nigerian-suurlähettiläs Jaakko Lyytinen jätti valtuuskirjeensä maan johtajalle kenraalikuvernööri Nnamdi Azikiwelle. Tohtori Azikiwe oli vieraillut Suomessa vuoden 1952 olympialaisten aikaan ja keskustelu kääntyikin varsin pian pitkänmatkanjuoksuun ja amatöörinyrkkeilyyn, jotka olivat maanisän sydäntä lähellä.

Ensimmäisenä vuonna suurlähettiläs sekä kaksi lähetystöavustajaa keskittyivät lähinnä edustuston toiminnan vakiinnuttamiseen. Lähtökohdat suhteiden luomiselle olivat hyvät, sillä molemmat maat pyrkivät noudattamaan puolueettomuuspolitiikkaa. Myös se, että Suomi oli perustanut ensimmäisen Saharan eteläpuoleisen Afrikan edustustonsa juuri Nigeriaan loi hyvän pohjan suhteille.

Edustuston ensimmäisinä toimintavuosina maiden välinen kanssakäyminen oli vielä pienimuotoista. Helsingin yliopistoon tuli nigerialaisia opiskelijoita Suomen opetusministeriön myöntämän stipendin turvin ja yksittäisiä vierailuja tehtiin puolin ja toisin, kuten Lahden Reippaan jalkapallojoukkuueen pelimatka Lagosiin 1964.

Vielä 1960-luvulla suurin osa Nigerian kaupasta käytiin vanhojen siirtomaakauppahuoneiden alaisuudessa, mutta Suomi oli silti onnistunut saamaan jalansijan maan kehittyvillä markkinoilla. Syksyllä 1965 Lagosissa vihittiin käyttöön Rosenlewin paperisäkkitehdas. Vihkimistilaisuudessa puhunut Nigerian taloussuunnitteluministeri korosti maan halukkuutta yhteistyöhön Suomen kaltaisten maiden kanssa ja toivoi suomalaisilta lisäinvestointeja.

Ryhmä upseereja kaappasi vallan tammikuussa 1966 ja samana kesänä Lyytisen seuraajaksi valittu  Olavi Saikku saapui jättämään valtuuskirjettään kenraalimajuri J.T.U. Aguiyi-Ironsille. Muutama päivä valtuuskirjeen jättämisen jälkeen uusi vallankaappaus syöksi Ironsin vallasta. Kohta tämän jälkeen syttyi Biafran-sota. Sekasortoinen tilanne huononsi edustuston toimintamahdollisuuksia ja sen toiminta keskittyi vain välttämättömimpien yhteyksien ylläpitoon.

Vuonna 1973 Nigeria valittiin Suomen kehitysyhteistyön pääkohdemaaksi ja yhteistyötä koskeva sopimus solmittiin vuonna 1975. Nigerian epävakaa poliittinen tilanne aiheutti kuitenkin sen, että kehitysyhteistyöluokituksesta luovuttiin jo parin vuoden kuluttua. Yhteistyötä jatkettiin UNICEFin ja FAO:n kanssa projektimuotoisena terveydenhuoltoon ja metsäteollisuuden kehittämiseen liittyvien keskeneräisten hankkeiden saattamiseksi kunnialla päätökseen.

Nigeria siirtyi jälleen siviilihallintoon vuonna 1978. Vallanvaihdoksen johdosta maidenväliseen kannssakäymiseen tuli hetkellisesti uutta virtaa. Suurlähetystössä elettiin optimistisissa tunnelmissa. Suomalainen siirtokunta oli kymmenkertaistunut 1960-luvulta ja kontaktit maiden välillä muutenkin lisääntyneet. Aika oli otollista kauppasuhteiden kehittämiselle, ja vuonna 1981 solmittiinkin sopimus taloudellisesta, teollisesta, tieteellisestä ja teknologisesta yhteistyöstä.

Sopimus jäi kuitenkin suureksi osaksi hyödyntämättä, sillä Nigeria ajautui vuodesta 1983 lähtien yhä vakavampiin sisäpoliittisiin ongelmiin sotilasdiktaruurin seurauksena. EU-jäsenyyden myötä Suomi oli mukana vuonna 1995 Nigeriaan kohdistetuissa pakotteissa, jotka purettiin vasta maan siirryttyä demokratiaan vuonna 1999.   

Suurlähetystön muutettua Abujaan yhteistyötä maiden välillä ryhdyttiin elvyttämään uudelleen. Presidentti Obasanjo vieraili Suomessa 16-19.11.2004 ja tasavallan presidentti Tarja Halonen vuorostaan Nigeriassa 8.-10.3.2009. Maiden välinen investointisuojasopimus allekirjoitettiin 21.6.2005. 

Teksti: Antti Vuojolainen/ UM Tietopalvelu 

Suomen Nigerian suurlähetystössä palvelleet suurlähettiläät

Jaakko Lyytinen, suurlähettiläs 1963-1966
Olavi Saikku, suurlähettiläs 1966-1969
Olli Auero, suurlähettiläs 1969-1971
Ensio Helaniemi, suurlähettiläs 1971-1973
Erkki Hedmansson, suurlähettiläs 1973-1976
Aarno Arola, suurlähettiläs 1976-1981
Bo Ådahl, suurlähettiläs 1981-1985
Vilho Koiranen, suurlähettiläs 1985-1989
Esko Kunnamo, suurlähettiläs 1989-1992
Heikki Latvanen, suurlähettiläs 1992-1995
Hannu Ripatti, va.asiainhoitaja 1996-1998
Eero Saarikoski, suurlähettiläs 1999-2003
Anna-Liisa Korhonen, suurlähettiläs 2003-2007
Erik Ulfstedt, suurlähettiläs 2007-2008
Anneli Vuorinen, suurlähettiläs 2008-2011
Riitta Korpivaara, suurlähettiläs 2011-2014
Pirjo Suomela-Chowdhury, suurlähettiläs 2014-

Tulosta

Tämä dokumentti

Päivitetty 6.10.2014


© Suomen suurlähetystö, Abuja | Tietoa palvelusta | Yhteystiedot